Jos haluat saada paljon rahaa, on sinun ensin opittava hallitsemaan sitä. Jotta taas oppisit hallitsemaan, eli manageroimaan rahoja ja varojasi, sinun on ensin tiedostettava miten sinä käytät rahaa ja mitä uskomuksia sinulla on siitä.

Myös raha-asioissa on kyse tunteista. On hyvä ymmärtää tämä kun puhumme rahasta. Kerron elävän elämän esimerkin suoraan omasta elämästäni, miten minun rahankäyttöni on mennyt ja miten olen päässyt tilanteeseen, jossa voin kutsua itseäni sijoittajaksi. 

Meillä kotona vanhemmat eivät opettaneet meille rahankäyttöä, koska meillä ei yksinkertaisesti puhuttu rahasta. (Tämän sanon kaikella rakkaudella, koska tällä asialla ei ole tekemistä rakkauden määrään vanhempiani kohtaan. Tämä on kuitenkin totuus, joka on ollut hyvä kohdata.)

Meillä on eletty aikalailla kädestä suuhun. Palkat ovat olleet kohtuulliset, mutta säästöön ei ole rahaa jäänyt. Olen oppinut ymmärtämään, että tämä on totuus monissa sellaisissakin perheissä, joissa tulot ovat suuret. Ne rahat mitkä tulevat, ne myös tuhlataan helposti. Mitä suuremmat tulot, sen suuremmat ovat myös menot, joka ikävä kyllä pitää täysin paikkansa.

Kuten vanhempani, elin itsekin pitkään kädestä suuhun. Opiskellessani tulot eivät olleet suuret. Vaikka kävin töissä opiskelujen ohella, sain jostain kumman syystä kaikki rahat tuhlattua, vaikka eihän opiskelijalla edes pitäisi olla kovin suuria menojakaan. En rehellisesti sanottuna tiedä vieläkään, mihin ihmeeseen tuhlasin ne rahat jotka tienasin. Aika todennäköisesti shoppailin kuitenkin liikaa. Sama jatkui vielä parikymppisenä. Ostelin aika paljon vaatteita, enkä oikeastaan mitään järkevää. Tuloni olivat kohtuulliset, mutta jostain kumman syystä tili näytti aikalailla nollaa kuun lopussa. Tuhlasin suurimman osan palkastani shoppailuun ja muihin turhuuksiin, joista osa on hämäränpeitossa vieläkin. Silloin en yhtään seurannut tililtä mihin rahojani käytän. Tililtä katsoin lähinnä tilin saldon, välillä. Ehkä. On pelottavan helppoa päästä rahoistaan eroon, ellei seuraa yhtään omia kulutustottumuksiaan ja tiliään.

Kuinka säästää rahaa?

Jossain vaiheessa tajusin, että toimin täsmälleen samoin kuin lapsuudessani oli toimittu. Kaikki rahat meni jotka oltiin ansaittu. Olin lukenut kirjoja talouteen liittyen ja käynyt jossain koulutuksissakin, jotka auttoivat minua ymmärtämään toimintamallini. Toimintamallini oli siis tosiaan se, että rahat jotka tienataan on myös tuhlattava. Tottakai näin jälkikäteen olisi helppoa sanoa, että ”miksi et vaan tajunnut laittaa rahaa säästöön?”. Varmasti moni joka tätä blogia lukee ymmärtää sen, että meillä on tietyt toimintamallit lapsuudesta saakka. Ellei niihin pääse tutustumaan jossakin kohtaa elämässä, on erittäin todennäköistä että jatkaa samoja kotoa opittuja toimintamalleja aina hamaan tulevaisuuteen asti.

Toinen toimintamallini oli se, etten uskaltanut puhua rahasta. En ole koskaan puhunut raha-asioista kenenkään kanssa, kun vasta noin 5 vuotta sitten. Tämä oli yksi voimakkain toimintamalli jonka olen perinyt kotoa, koska meillä ei vaan puhuttu rahasta. Se ei kuulunut perheeni tapoihin.

Käänne elämässäni tapahtui, ja opettelin ikäänkuin väkisin puhumaan rahasta, eikä se ollut helppoa. Oli pakko opetella puhumaan rahasta, sillä olin tavannut miehen jonka kanssa suhde alkoi menemään vakavaksi. Ja kyllä siinä väkisinkin tulee talousasiat eteen jossakin vaiheessa. Päätin kuitenkin olla avoin, vaikka alkuun pulssi nousikin raha-asioista juteltaessa. Onneksi raha-asioista puhuminen helpottui pikkuhiljaa. Oikeastaan aika nopeastikin. Alkuun minua hävetti sanoa mikäli minulla ei ollut varaa johonkin. Nykyisin tämä ajatus huvittaa minua, sillä ystäväpiirissäni olen tunnettu siitä, että olen aika pihi. Voin myös ääneen kertoa kuinka mielestäni jokin asia on tosi kallis, tai kuinka kahvilla käydessämme valitsen edullisimman vaihtoehdon. Nykyisin haluan säästää rahani järkevämpään. Entisestä tuhlaajasta on siis tullut säästäjä ja sijoittaja.

Itsestäni kuitenkin tuntuu siltä, että tänä päivänä ilmapiiri rahakeskustelulle on avoimempi, ja ihmiset uskaltavat puhua enemmän omista raha-asioistaan. Tämä tunne saattaa myös johtua siitä, että olen itse muuttunut sisäisesti niin paljon, että pystyn avoimesti kertomaan mitä lompakolleni kuuluu.

Toinen asia minkä olen tässä matkanvarrella ymmärtänyt on se, että olin yrittänyt täyttää omaa vajavaisuuttani shoppailun kautta. En ollut täysin tyytyväinen itseeni, ja luulin, että hienot vaatteet auttaisivat minua jollain tavalla. Voin kertoa salaisuuden hoi kaikki naiset – ei ne hienot vaatteet auttaneet yhtään!

Kuinka aloittaa sijoittaminen?

En muuten nyt edes puhu mistään himoshoppailusta. En siis ostellut vaatteita joka päivä, en aina edes joka viikko, mutta silloin kun sitä tein, tein sitä sen verran, että tili näytti nollaa. Joskus kävin luottokortinkin puolella. 

Tänä päivänä kun kaupungilla kulkiessani näen naisia joilla on Louis Vuittonin laukku, en voi ajatella muuta kuin että, tuolla naisella ei välttämättä ole todellisuudessa siihen varaa…Suurimmalla osalla ei ole oikeasti varaa ostaa niitä kalliita merkkivaatteita, puhumattakaan sitten merkkilaukuista! Joillain varmasti on. Mutta se, että laittaa viimeiset rahansa kalliiseen merkkilaukkuun ei mielestäni siltikään ole järkevää rahankäyttöä. 

Joskus siis haaveilin kalliista laukuista itsekin. En enää, koska tiedän etteivät oikeasti varakkaat ihmiset laita rahojaan välttämättä vaatteisiin tai muuhun materiaan. He laittavat rahansa asioihin, jotka tuottavat heille lisää rahaa.

Näitä blogissa kirjoittamiani asioita en sano muuten pahalla kenellekään. Mielestäni on kuitenkin hyvä muistaa reaaliteetit. Asiasta on tehty jopa tutkimuksia: rikkaat ihmiset elävät jopa vaatimattomammin kuin hyvätuloinen keskiluokka. Se on minusta hauska asia, että rikkaista ihmisistä ei monesti näe päällepäin sitä, että he ovat rikkaita. Heillä ei ole tarvetta korostaa sitä. Annetaan tutkimusten ja tulosten puhua puolestaan.

Lisään vielä sen, että kyllä varmasti jokin kaunis päivä ostan sen Pradan, Vuittonin tai Chanelin laukun. Tulen ostamaan sen niin kuin monet muutkin ostokseni tänä päivänä: ostan ensin sijoituskohteen, kuten asunnon, joka tuottaa minulle sen rahan jolla voin sitten ostaa haluamiani luksustuotteita. Sijoitusten tulisi kuitenkin aina kattaa pakolliset menot ensin. Jos vielä näiden kulujen jälkeen jää ylimääräistä rahaa, voi alkaa miettimään mihin tämän ylijäämän sijoittaisi tai tuhlaisi. 

Tätä blogia kirjoittaessani olen ostamassa kaksi uutta sijoitusasuntoa itselleni. Jiihaa! 🙂

18