Moikka, mun on ihan pakko vielä antaa palautetta tosta 30 päivän rahatreenistä. Mun mielestä se oli mielenkiintoinen ja siinä pääsi tutkimaan itseään tosi syvältä. Toki se vaatii sitä, että itse haluaa tehdä niin. Mä olin ihan varma, että jätän sen kesken (niin kun aina kaiken muunkin, koska oon kärsimätön) tai ainakin unohdan kaiken päivän päästä kurssista. Mulla tuli yksi notkahdusvaihe eli parin päivän tauko kurssin aikana, mutta mä palasin takaisin. Se ei tullut mitenkään itsestään vaan mun piti päättää ja toimia -> opetus nro 1, jonka takia mä oon kärsimätön = kun mulla menee alkuhuuma ohi, niin mulla loppuu motivaatio eikä se tule mistään itsestään takaisin. Mun pitää itse vaan päättää jatkaa ja jatkaa. Sieltä se motivaatio ja ilo tehdä taas tulee kyllä. Mä myös päätin, että mä en lopeta kurssin jälkeen. Mä kävin kurssia uudelleen läpi, luin mitä olin kirjoittanut ja mietin miten oon 30 päivässä muuttunut. Mä jatkoin kirjoittelemista ja asetin tavoitteita. Mulla on jokaiselle kuukaudelle tavoitteet, jotka mä arvioin tiettynä päivänä. Mulla on post-it lappuja ympäri kotia muistuttamassa mua, että mulla on tavoitteita ja päämääriä. Lisäksi mä seuraan mun kulutusta sellasella appilla. Mä en enää sulje mun silmiä siltä, että mihin mun rahat menee oikeesti. Laskujen seurantaan mulla on excelit vuodesta 2010 asti, mutta en ikinä ole seurannut sitä muuta kulutusta ja sen takia mulla on aika paljon luottokorttivelkaa. Mutta siis parasta ikinä on se, että mä oon ekaa kertaa ikinä lyhentänyt mun luottokorttia niin, että en käyttänyt niitä. Mä jätin sen kortin kotiin ja mua ei ahdistanut se, että mun kortti on kotona. Mulle ei tullut kuukauden aikana kertaakaan mieleen, että mulla on siellä rahaa ja voisin ostaa sillä jotain. Mulla oli turvallinen tunne, koska mulla oli sitä rahaa, jos tulee hätä ja pitää päästä lapsen kanssa lääkäriin, mutta mulle ei tullut mieleenkään, että ostaisin niillä rahoilla jotain. Ja aika samalla viivalla on se, että mulla on kuukauden aikana tullut erilaisia asioita mieleen, että pitää ostaa sitä ja tätä. Tai ois kiva, jos ois sitä ja tätä. Mä en ostanut niistä mitään, koska mulla ei ollut niihin sillä hetkellä rahaa. Tänään mä kävin ikeassa enkä mä ostanut mitään vähän kivaa enkä mä edes halunnut ostaa. Mä olen haaveillut yhdestä nojatuolista ja kun mä katselin sitä, niin siitä mulle tuli sellanen tunne, että ton mä ihan oikeasti haluan ja mä saan sen, mutta en luottokortilla. Mä en enää halua mitään tavaroita ja shoppailun sijasta mä tuun onnelliseksi kun saan katsoa mun exceliä, jossa mun velat vähenee ja varallisuus kasvaa. Mä tienaan keskimääräistä merkittävästi enemmän ja mä aina mietin, että miksi mä en koskaan saa nauttia siitä. Mä ostan tilpehööriä ja “halpoja pikkujuttuja”, mutta mä en ole 2 vuoteen saanut ostettua muutaman satasen nojatuolia. Ja nyt mä ymmärrän hyvin, että miksi. Ja nyt se muuttuu ja on jo muuttunut 🙂 Ja vielä tähän loppuun sellanen hauska juttu, että ollaan paljon nyt sitten puhuttu mun 7-vuotiaan tyttären kanssa rahasta. Ja hän halusi sellaisen pienen repun ja sovittiin, että hän saa x euroa kotitöistä ja tehtiin oikein säästösuunnitelma, että paljon siihen tarvitaan rahaa. No me oltiin viikonloppuna ulkomailla ja siellä oli sellainen pieni reppu, mutta se oli kalliimpi kuin se alkuperäinen. Mä sitten sanoin, että lainaan hänelle ne rahat, jos hän ihan oikeasti haluaa juuri sen repun, koska niitä ei saa Suomesta. No hänelle se sopi oikein hyvin. Tultiin kotiin ja tehtiin laskelmia ja kaikki kerätyt rahat piti luovuttaa mulle ja “ilmaista” kotityötä luvassa mulle loppuvuoden. Mun tytär meni vähän vaikeaksi ja se oli jo mennyt nukkumaan kun se tuli mun luo ja näytti jotenkin surulliselta. No sitä harmitti olla velkaa mulle. Sitten me puhuttiin siitä ja sanoin, että nyt se tietää miltä tuntuu olla velkaa, mutta se sai vastineeksi sen repun. Kun me oltiin käyty tää läpi niin lopuksi se sanoi “ens kerralla mä en halua ostaa tälleen vaan säästää ne rahat”. Ja toi on se lause, jonka mä haluan muistaa ens kerralla, kun mä himoitsen jotain eikä mulla ole siihen niitä rahoja. Kiitos, että sä oot tehnyt ton rahatreenin ja mä toivon sydämestäni, että kaikki muutkin ihmiset, jotka painii näiden asioiden kanssa, niin että niillekin tulisi rauha ja vapaus raha-asioissa. Se tunne, että hallitsee rahaa eikä raha sua. Kiitos.