Tämä tapahtui noin 3 vuotta sitten. Olimme myyneet yrityksen joka ei ollut kannattava. Kuin ihmeen kaupalla saimme kuitenkin yrityksen myytyä. Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni siitä, että hän opetti minulle sinnikyyttä: noin 3 kuukauden jälkeen yrityksen myynnistä perustin uuden yrityksen. Se, että yksi yritys ei menesty ei tarkoita sitä, että se seuraava yritys ei voisi menestyä. Oli opittava ja jatkettava eteenpäin.
Keksin perustaa äitiysvaatteiden verkkokaupan. Voitte vaan arvata miten monta kyselyä sain siitä, että olenko itse raskaana. 🙂 En ollut raskaana silloin, eikä meillä ole lapsia vielä tänä päivänäkään. Äitiysvaateala löytyi vähän sattumalta, kun olimme mieheni kanssa pohtineet sitä, mitä voisin tehdä seuraavaksi. Ajattelin, että kyllähän minua kiinnostaa vaatteet, mutta naistenvaatteita en haluaisi myydä, koska kilpailu oli liian kovaa. Miehelläni oli verkkokaupasta kokemusta aika paljonkin, joten verkkokauppa tuntui hyvältä idealta. Halusin työn, joka ei ole aikaan sidottu.
Alkuun en tiennyt paljoakaan mitä minun tulisi tehdä. Onneksi apu oli lähellä. Etsin toimijoita, joilta voisin ostaa äitiysvaatteita. Niitähän löytyi. Aloitin muutamilla tuhansilla euroilla ja toisin sanoen aika pienellä varastolla. Kaikki jonka yritys tuotti sijoitin takaisin yritykseen jotta saisin ostettua enemmän tuotteita. Toki laitoin vielä vähän ylimääräistä rahaa, koska halusin kasvattaa toimintaa nopeasti. Minulla ei tällä kertaa käynytkään enää mielessä, että mitä jos epäonnistun. Jotenkin tiesin, että saan tehtyä tästä toiminnasta kannattavan.
Niinhän siinä sitten kävi. Sitkeän tuon tuloksena myynnit kasvoi. Kävin Pariisissa äitiysvaatteiden messuilla tekemässä ostoja, tyytyväisenä siitä, että kaupalla meni hyvin. Loppua ei näkynyt ja olin innoissani siitä mitä olin tehnyt ja saanut aikaan. Olin perustanut kannattavan kaupan aika pienellä panostuksella loppupeleissä: vaikka tein sitkeästi töitä, niin ei minun tarvinnut olla koko päivää ”toimistolla”, joka sijaitsi kotonani. Meillä oli iso asunto, joten tein yhdestä huoneesta varaston.
Se loppu kuitenkin tuli yksi päivä. Olin alkanut teettämään omaa vauvojen tuotetta Suomessa. Yhtenä päivänä sain päähänpiston, että myyn äitiysvaatteiden verkkokauppani. Se vei minulta sittenkin liikaa aikaa, koska kauppa kasvoi kokoajan ja olin kuitenkin paikkaan sidottu. Kun halusin lomailla, niin sain työntekijän hoitamaan tilauksia puolestani. Kaupan kasvaminen oli pelkästään positiivinen asia, mutta jos olisin rehellinen itselleni, niin halusin vielä enemmän ajasta ja paikasta riippumattoman työn. Halusin seurata unelmaani.
Niinpä laitoin verkkokaupasta myynti-ilmoituksen, ja ensimmäisenä päivänä sain noin 10 soittoa. Seuraavina päivänä soittoja tuli lisää. Olin aika yllättynyt siitä, miten paljon ostajaehdokkaita löytyi. Loppupeleissä kävin tapaamassa kahta ostajaehdokasta, ja heitä molempia tapasin 2 kertaa. Molemmat olivat selkeästi kiinnostuneita ostamisesta. Myin kaupan noin reilu 1 kk sen jälkeen kun olin laittanut siitä myynti-ilmoituksen. Uskon, että tälläkin tapahtumalla oli tarkoituksena, kun kaupan myyntikin tuntui niin vaivattomalta.
Sovimme ostajan kanssa, että jäisin kauppaan mentoriksi ja auttaisin häntä kasvattamaan kauppaa vielä isommaksi. Tästä hyvästä saan elinikäistä rojaltituloa verkkokaupasta. Vaikka kauppa myytäisiin, niin rojaltitulo jatkuisi minulla vielä senkin jälkeen. Kannatan ehdottomasti diilejä, jotka ovat molemmille win-win. En näe mitään järkeä siinä, että vain jompikumpi osapuolista voittaa. Jos menee huonosti, niin silloin molemmilla menee huonosti. Jos menee hyvin, niin silloin molemmilla menee hyvin! Ilolla voin todeta, että kauppa jatkaa kasvamistaan ja tavoitteet ovat isot. En ole kaupan omistaja enää, mutta vain kahden vuoden työn tuloksena kasvatin sellaisen liiketoiminnan, josta saan tuloja joka ikinen kuukausi. Vain jos kauppa ei kannattaisi ja se lopetettaisiin, loppuisi myös minun tulot. Nyt on kuitenkin mukava kasvattaa verkkokauppaa auttaen toista yrittäjää eteenpäin.
Mikään ei luonnollisesti tullut ilmaiseksi ja työt jatkuvat edelleen. Muistaakseni Tony Robbins on sanonut, että ihminen yliarvioi sen, mitä voi tehdä yhdessä vuodessa ja taas aliarvioi sen, mitä voi tehdä kymmenessä vuodessa. Voin hyvin nähdä mitä tällä sanonnalla tarkoitetaan: me etsimme keinoja joista voisimme saada nopeasti rahaa, eikä me olla niin valmiita tekemään niitä asioita, jotka kestäisi ehkä vähän pidempään mutta lopputulokset olisivat paremmat. Minulla ei mennyt ihan kymmentä vuotta rakentaa itselleni ns. passiivinen tulo, mutta yli vuosi siinä meni. Missään vaiheessa en yrittänyt kasvattaa kauppaa liian väkisin, vaan kaikki eteni koko ajan hyvin luonnollisesti. En yrittänyt etsiä pikatietä onneen. Sen olen jo oppinut, että sitä pikatietä onneen kun ei ole.
TULE MUKAAN Vauras Elämä VIP-jäseneksi. Olemme Suomen suurin vaurastumisen suljettu jäsenyhteisö. Lue lisää täältä: https://bisnesnainen.com/vauraselama/
