Sain inspiraation kirjoittaa tästä aiheesta, kun mulle tuli jotenki kauhean syyllinen olo. Mulle tuli syyllinen olo siitä, että laitoin facebookin sellaisen jeejee -päivityksen siitä, kun oltiin ostettu lentoliput Thaimaahan. Tuli nimittäin sellainen fiilis, että kuulunko nyt siihen ärsyttävään kategoriaan ihmisiä, jotka vaan postailee juttuja facebookiin leveilläkseen asioista… Mutta en ole semmoinen. Haluan kertoa sulle miten ihmeessä mulla on varaa matkustella niin paljon kuin matkustelen.
En ole vielä tavannut ihmistä joka ei tykkäisi matkustella. Pari kertaa olen kylläkin tavannut ihmisiä, jotka eivät koskaan ole käynyt Suomen ulkopuolella, eikä siinä mitään. He olisivat kuitenkin halunneet lähteä reissuun, jos vaan raha ei olisi ollut esteenä. Aina me päästään tähän aiheeseen niin helposti, koska se yksi asia vaikuttaa meidän elämiimme niin paljon. Ja se on se raha.
Mun unelma on aina ollut se, että saisin matkustella paljon. Jotenkin se tuntuu olevan monen nuoren ja kyllä myös monen vanhemman ihmisen elämän suola. Tänä vuonna mulla tulee matkusteltua noin 4 kuukautta yhteensä äkkiseltään laskettuna. Laskin mukaan vain ulkomaan matkat. Suurin osa näistä matkoista on lomaa, mutta teen siellä myös läppärillä töitä. Hieman siis yhdistettyä lomaa ja työtä.
Miten ihmeessä mulla on varaa matkustella näin paljon? Mähän olen vain lähihoitaja ammatiltani!
Toivoisin sydämeni pohjasta, että jokaiselle ihmisille kävisi sama naksahdus päässä kuin mitä mulle on aikoinaan tapahtunut. Se, että voi elää hyvää elämää (mikä tietysti tarkoittaa jokaiselle ihan eri asioita) ei aina vaadi niin paljoa rahaa.
Mun ehdottomasti suurin syy siihen, että voin matkustella liittyy oman talouden hallintaan. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa?
Talouden hallinta tarkoittaa sitä, että sinä itse olet kukkarosi herra tai rouva. Se tarkoittaa sitä, että sinä itse, sinun järki päättää sinun raha-asioista, ei tunteet. Liian monesti me käytetään rahaa ja suhtaudutaan raha-asioihin tunteiden kautta. Rahaan liittyy niin paljon tunneasiaa, että moni ei edes halua puhua rahasta. Monista saattaa tuntua pahalta lukea tätä artikkelia, koska tietävät, että he toimivat juuri näin – tunteella. Raha ahdistaa. Minäkään en halunnut puhua rahasta vielä 6 vuotta sitten. En käynyt rahakeskustelua oikeastaan edes itseni kanssa silloin. Voin todellakin sanoa, että been there done that. Tiedän mistä puhun.
Huono uutinen on se, että jos sinua ahdistaa raha-asiat, kannattaa siihen ahdistukseen ehdottomasti tarttua! Mihin sinä liität rahan? Miksi sinä et halua puhua rahasta? Tärkeä kysymys on kysyä itseltäsi se, että ovatko minun uskomukseni rahasta tosia? Vai olisivatko ne vain oppeja, huonoja oppeja?
Monet nimittäin ”oppivat” raha-asiansa erilaisista lausahduksista, kuten
”Rikkaat ovat kusipäitä”
”Raha on likaista”
”Rahaa tärkeämpi asia on rakkaus”
”Raha on syntiä”
Monille meille on tiedostamatta opetettu pelkäämään rahaa, tai rahasta ei ylipäätään ole opetettu mitään. Ei ole helppoa edetä raha-asioissa, jos pohjalla on vain sellaista tietoa mikä ei kannusta oppimaan rahasta. Näitä asioita voi kuitenkin muuttaa, aivan kuten minäkin olen niitä muuttanut.
Miten oman talouden hallinta ja tunteiden käsittely liittyen rahaan ovat auttaneet minua pääsemään eteenpäin?
Kun olin käsitellyt omat tunteeni rahaan, ymmärsin mistä ne olivat tulleet. Ymmärsin myös, etteivät omat uskomukseni olleet tosia. Ne olivat kaukana totuudesta. Jouduin myös käsittelemään omaa huonommuuden tunnettani, koska olin lohduttanut itseäni rahalla, toisin sanoen shoppaamisella. Kun tajusin, etten ole yhtään sen parempi ihminen jos ostan jonkun merkkivaatteen, oli minun pikkuhiljaa helppo luopua kaiken turhan tavaran ostamisesta.
Eikös olekin aika jännää, miten se palkka kuun loppupuolella on hassusti huvennut tililtä, ja sitten sitä itsekin on sillai, että ”ööh, mihin mun rahat on taas menneet”. Niimpä.
Minä seuraan rahan kulutusta tarkkaan. Käytän muun muassa sovellusta, johon kirjaan jokaisen oston jälkeen ylös summat. Vielä tärkeämpi osuus tuossa sovelluksessa on se, että teen sinne budjetin joka kuukausi. Budjetin laadin niin, että olen laskenut omat tuloni ja menoni joka kuukaudelle. Budjetin perusteella osaan sanoa, paljonko rahaa voin käyttää joka kuukausi. Sen perusteella osaan myös sanoa, mitkä ovat minun kiinteät kulut, kuten vuokra, puhelinlasku yms. Kiinteisin kuluihin EI kuulu baari, ravintola, sipsit, karkit, elokuvaliput… Koska nuo jälkimmäiset ovat huveja ja extroja, ne eivät ole 100% tarpeellisia. Ruoka on tarpeellista kyllä, sipsit joka päivä eivät ole tarpeellisia.
Oman budjetin laatiminen voi olla pelottavaa, koska silloin sinä oikeasti selvität sen mihin sulla on varaa. Mun budjettisovellus kertoo mulle joka päivä missä mennään, paljonko rahaa on käytettävissä ja mihin mulla on varaa. Se ei valehtele. Numerot eivät valehtele.
Ai että mä muuten rakastan tuota lausetta: ”NUMEROT EIVÄT VALEHTELE. Koska se on niin totta, kun vaan tosi voi olla.
Tällä hetkellä olen kahvilassa ja näin helposti olen nyt parissa tunnissa tuhlannut rahaa: ensin ostin jääteen, sitten ostin kahvikupposen haastateltavalle (mulla oli haastattelu potentiaaliselle työntekijälle aiemmin), ja lisäksi vielä lounassalaatti itselleni. Kaikki on kirjattu sovellukseen eli äppiin, koska äkkiä nuo kolme ostosta olisivat jo unohtuneet. Omasta rahasta pääsee varaallisen helposti eroon.
En tiedä odotitko jotakin hokkuspokkus-tekniikkaa tai muuta prinsessastooria. Mun prinsessastoori on se, että käytän rahaa järjellä. Itseasiassa mun rahan käytössä ei oo mitään prinsessaa. Prinsessa käyttää rahaa tunteella, minä käytän rahaa järjellä. Voin olla prinsessa muuten, mutta en raha-asioissa, koska se vain pilaisi mun raha-asiat.
Hallitsemalla omaa rahan käyttöäni järjellä ja budjetoinnilla, ja olemalla realisti sen suhteen mihin mulla on oikeasti varaa, jää ylimääräistä rahaa käytettäväksi matkusteluun. Ei, en ole rikas (VIELÄ!). Isot on toki tavoitteet, koska yksinkertaisesti haluan kasvattaa mun yritystoiminnat isoiksi. Rahaa käytän kuitenkin hyvin hallitusti ja järjellä. Okei, pointti tuli nyt selväksi kaikille, tämä on järkipeliä.
Vaatteille on määritelty oma budjetti joka kuukaudelle, eikä se ole mikään hirveän suuri summa. Itseasiassa tälläkin hetkellä mun täytyisi saada syystakki, koska mulla ei sellaista ole. En ole saanut aikaiseksi edes katsoa takkeja, koska mieluummin laittaisin nekin rahat johonkin muuhun. Näin paljon olen käsitellyt tunteitani rahaan. Enää ei ole tarvetta ostaa järjettömästi kaikkea. En syö, shoppaa, taikka liiku pakkomielteisesti ruokkiakseni ahdistuksiani. Ahdistuksia ei vaan ole enää. Saan vaan olla.
Raha-asiat ovat oikeasti niin paljon muita asioita kuin sitä itse rahaa. Rahaan tulisi suhtautua tavallaan kuin mihin tahansa muuhun asiaan. Tunteet on kyllä ihana asia, ja niitä täytyy olla! Kaikki jotka minut tuntee sanoo, että mä oon todellakin tunneihminen.
Oma sisko piti toukokuussa omissa häissäni puheen, jossa totesi että ”hienoa kun Sanna on löytänyt Villen, koska Sanna toimii niin tunteella, ja Ville järjellä, niin Ville tekee hyvää Sannalle”. (Iso halaus siskolleni tässä kohtaa, sun puhe oli ihana!). Ja näin se on, toimin tunteella kyllä. Kohdistan vaan ne tunteet johonkin muualle kuin rahaan. Tunnetta on hyvä kuunnella, mutta sitten pitää kysyä: onko tämä tunne totta?
Muuttamalla ensin itseäsi, katsomalla ikäänkuin peiliin ja olemalla rehellinen itsellesi raha-asioissa, voit alkaa saavuttamaan niitä asioita joita oikeasti haluat. Kaikilla meillä on erilaisia unelmia, sitä haluan korostaa. Kuitenkin viesti eri tuuteista tuntuu olevan sama – rahaa ei vaan jää ylimääräistä käyttöön.
Seuraavan kerran kun olet sanomassa, ettei rahaa jää ylimääräistä käyttöön, niin haastan sinut ensin kysymään itseltäsi:
olenko seurannut omaa rahan käyttöäni niin, että joka ikinen pienin euronkin ostos on ylhäällä? Oletko myös tehnyt itsellesi budjetin jonka olen laatinut tiliotteidesi pohjalta? (Tiliote siksi, koska sieltä näet sentilleen oikeat kulusi ja tulosi.)
Eli seuraavan kerran kun näet minut hehkuttavan kuvia ja fiiliksiä ulkomailta ja miten hienoa elämä on, niin muista silloin se, että sunkin elämä vois olla ihan samanlaista! Minä en ole mitenkään erilainen kuin sinä. En mitenkään.
<3: Sanna
Askeleet oman taloutesi seuraamiseen:
- Käy kaikki tiliotteesi läpi viimeisiltä kuukausilta, jaottele tulot ja menot. Käy läpi myös luottokorttiostot jos niitä on, muuten huijaat. Tarkoitus on käydä läpi KAIKKI tulot ja menot.
- Mitkä näistä menoista ovat kiinteitä kuluja, mitkä huveja, mitkä muita mahdollisia kuluja? Kiinteät kulut ovat ne aivan pakolliset kulut, kuten: vuokra, ruokakulut, puhelinlasku. Kiinteät kulut eivät ole: osa ruokakuluista, kuten sipsit, karkit yms. koska ainakaan mun maailmassa niitä ei lasketa ruoaksi, vaatteet, kauneudenhoito… Pakollinen kulu ei esimerkiksi ole ripsienhuolto. Se vaan ei ole pakollinen, ilmankin pärjää. Sorry ladies!
- Laske kuinka paljon sinulla on varaa käyttää joka kuukausi: kiinteät kulut ensin. Jos haluat vaurastua, lasket myös sijoitustoiminnan ikään kuin kiinteäksi kuluksi. Vaikkapa niin, että laitat 200 euroa sijoitukseen joka kuukausi. Sijoitustoiminnan ”kulu” laitetaan siis ennen huveja, ainakin jos haluaa vaurastua.
- Useimmilla henkilöillä jotka haluavat vaurastua on myös säästötili ja tili esimerkiksi koulutuksia varten. Suosittelen laittamaan ainakin pienen osan palkasta myös säästöön.
- Nyt kun tiedät oikeat tulosi ja menosi tiliotteidesi pohjalta, olet valmis laatimaan budjettia.
- Ole siis rehellinen – paljonko rahaa sinulle jää kiinteidein kulujen jälkeen kaikkeen muuhun? Haluatko ehkä myös, että sinulle jää rahaa säästöön? Silloin et voi käyttää kaikkea rahaa, vaan sinun on siirrettävä siitä osa säästötilille. Vasta sen jälkeen voit laatia oikean budjetin.
- Seuraavaksi voit ladata budjettisovelluksen (esim. Appstoresta CashTrails+ joka minulla on käytössä.)
- Voit syöttää sovellukseen tietyn summan, eli budjettisi joka kuukausi. Siitä se alkaa sitten hupenemaan joka kerta kun käytät rahaa.
- Muista siis käyttää budjettisovellusta joka kerta kun käytät rahaa, muuten siitä ei ole mitään hyötyä.
- Joku sanoo, että tiliotteelta voi seurata rahankäyttöään ja niinhän sitä voi. Milloin viimeksi kävit katsomassa tiliotettasi?
- Budjettisovellus on minun mielestä jopa parempi ratkaisu kuin tiliote, koska puhelin on aina mukana, tiliote ei.
- Budjettisovellus myös näyttää miinusta jos budjetti on jo käytetty, kun taas tiliote saattaa näyttää, että luottoa ois vielä jäljellä – ei hyvä!
