Olin viime lauantaina illallisella upeiden naisten kanssa. Illallisen tarkoituksena oli verkostoitua, tutustua ja jakaa kokemuksia ja viettää mukava ilta yhdessä. Sain myös kunnian pitää pienen motivaatiopuheen naisille heti alkuun. Tämän motivaatiopuheeni ansiosta aloin miettimään syvemmin tätä aihetta, josta nyt tulen kirjoittamaan.
Kun minua pyydettiin puhumaan, niin mietin että mitähän minä haluaisin sanoa näille naisille. Halusin tietenkin sanoa kannustavia sanoja, mutta halusin myös tuoda esiin sen mikä minun mielestäni on naisten suuri haaste. Illallispöydän naiset olivat kanssani samaa mieltä.
Me naiset haluamme kyllä kovasti olla kavereita keskenämme ja tulemmekin yleensä hyvin toimeen. Monelle naiselle on helppoa jutella ja olla kaveri toisen naisen kanssa. Mutta mitä tapahtuu selän takana?
Monet naiset eivät nimittäin jostain syystä sitten kestä sitä, että se kaveri tai naapuri menestyy.
Menestyvä nainen on iso uhka?
Yhtäkkiä ei tulekaan kannustusta enää, vaikka aluksi oltaisiin oltu hyvää pataa. Vaikka emme edes tuntisi henkilöä eli naista ollenkaan, mutta jos nähdään, että hän mennä porskuttaa eteenpäin, niin saatetaan sortua mollaamiseen. Oikein keksimällä keksitään jotakin huonoa sanottavaa toisesta. Menestyvä nainen voidaan kokea niin isona uhkana, että on ihan pakko keksiä hänestä jotakin huonoa sanottavaa. Ja mitään kannustusta ei ainakaan heru. Se loppui siihen, kun se toinen nainen alkoi menestymään. Se kannustus saattaa itseasiassa jo loppua siihen kun huomataan, että tuo nainenhan saattaa oikeasti jopa menestyä tulevaisuudessa.
Ja mistä sitten tiedän tämän? Olen sortunut siihen itsekin. En yritä olla mikään itse täydellisyys ja väittää, että minä vain kirjoitan näistä aiheista, mutta mitään omakohtaista kokemusta minulla ei ole. Paskapuhetta suoraan sanottuna. Etenkin silloin, kun en vielä tiennyt mitä haluan tehdä elämälläni ja silloin kun on ollut vaikeita aikoja, on tullut kritisoitua muita. Kyllä saatan vieläkin sortua siihen, to be honest. Uskon kuitenkin, että se valtava työ, jonka olen itseeni laittanut on auttanut minua pääsemään kateudesta muita kohtaan.
Itse asiassa, mitä enemmän elää sitä omaa unelmaansa, sen vähemmän on tarvetta olla kateellinen muille. Sitä enemmän uskaltaa myös kannustaa muita.
Naisten haaste on siis se, että miten me voitaisiin kannustaa, auttaa ja olla aidosti iloisia toisen naisen puolesta, kun hän menestyy?
Anna negatiivisten tunteiden olla opettajasi
Ehkä se kumpuaa sieltä kateudesta, että emme aina pysty olemaan iloisia toisten naisten puolesta. Kateudella on meille myös paljon kerrottavaa. Seuraavan kerran kun tunnet olevaasi kateellinen jollekin toiselle naiselle, tai jos sinulle tulee mitä tahansa negatiivisia tunteita toista naista kohtaan, pysähdy silloin kuuntelemaan. Kuuntele, mitä se tunne haluaa sinulle kertoa. Mitä se tunne yrittää saada sinussa aikaan? Yrittääkö se tunne kenties kertoa sinulle, että todellisuudessa sinäkin haluaisit olla enemmän sen toisen naisen kaltainen? Yrittääkö se tunne sanoa sinulle, että sinunkin pitäisi tehdä enemmän töitä sinun unelmiesi eteen? Tämmöisiä asioita minä olen huomannut, kun olen ollut kateellinen jollekin. Tosiasiassa olen aina halunnut olla enemmän sen toisen naisen kaltainen, näin se vaan menee.
Historia elää meissä vieläkin
Olen pohtinut sitä, että voisiko tämä naisten haaste johtua historiasta. Varmasti sieltä löydetään joitakin totuuksia ainakin. Puhutaan esimerkiksi metsästäjä-keräilijä aikakaudesta, jossa miehet metsästivät ja naiset olivat keräilijöitä. Kun miehet menivät metsälle, he tekivät sen nimenomaan yhdessä. Heidän oli pakko tehdä yhteistyötä, että he saivat saaliin kaadettua. Ei ollut edes mitään muita vaihtoehtoja. Siellä metsässä ei varmasti kauheasti ehditty miettimään sitä, että kuka sen saaliin kaataa ja kenelle ollaan kateellisia. Se saalis vaan piti kaataa, että saatiin ruokaa. Silloin oltiin onnistuttu, kun saatiin ruokaa pöytään.
Naiset taas ottivat ämpärinsä ja lähtivät keräilemään marjoja metsään. Naisten ei millään tavalla tarvinnut tehdä yhteistyötä, päinvastoin ehkäpä – mitä enemmän naisia oli mukana, sen vähemmän marjoja saatiin omaan ämpäriin. Mukavaa oli se, että oli toinen nainen kaverina siellä metsässä, mutta siihen se sitten jäikin. Tärkeää oli se kuka keräsi ämpärinsä täyteen ahkerasti ja ehkä nopeiten. Se nainen olikin sitten paras nainen.
Itse näen, että tämä kuvio on saattanut mennä juuri näin, vaikka enhän minä voi sitä täysin tietää. Kuitenkin tämä toiminta täsmäisi täysin meidän nykypäivän ongelmiin.
Tämän ikuisen naisten kirouksen korjaamiseksi ajattelin aloittaa itsestäni, koska muutos tapahtuu niin, että ensin muutetaan itseään, eikä niin että muut muuttuvat ensin. Pyrin siis joka tilanteessa olemaan enemmän ja enemmän kannustava ja aidosti iloinen toisen naisen puolesta. Jos minulle tulee negatiivisia ajatuksia, niin silloin käännyn myös itseeni ja kuulostelen tunteitani: miksi minulle nousee näitä tunteita?
Voisimmeko me kaikki naiset yhdessä toimia näin? Jokainen voi kehittää itselleen parhaat metodit miten edetä tämän asian kanssa. Sanoisin kuitenkin, että tämä on jokaisen naisen haaste, enemmän tai vähemmän. Meissä naisissa on oikeasti niin paljon voimaa ja me voimme yhdessä tehdä isoja asioita, mutta meidän on ensin murrettava nämä haasteet, jotta voimme mennä eteenpäin.
