Kävin Kiinassa ja tarkemmin sanottuna Shenzhen:ssa reilu vuosi sitten. Aika nimihirviö jo tuo kaupungin nimi. Shenzhen on teollisuuskaupunki ja se sijaitsee Hong Kongin vieressä. Syy meidän matkaan oli se, että minulla oli messumatka Hong Kongiin. Mieheni on pyörittänyt mm. kännykkätavaroiden maahantuontiyritystä ja sen takia kävimme siis myös Kiinan puolella – kätevästi yhdistimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Hong Kongin reissu oli vielä ihan mukava, mutta kaikki muuttui kuin otimme junan kohti Kiinan rajaa. Junassa pystyi jo huomaamaan sen, että ihmiset tönivät ja olivat epäkohteliaita. Kun pääsimme passin tarkastuksen ohi ja olimme astuneet Kiinan maalle, tulivat, tai siis hyökkäsivät ensimmäiset ihmiset kauppaamaan meille kaikenlaista. Yksi nainen käveli meidän kanssamme 10 minuutin ajan. Hän yritti tarjota meille majoitusta. En tiedä miten hän ei ymmärtänyt kun sanoin, että meillä on jo majoitus. Hän tyrkkäsi kännykän kouraani ja juttelin myös tämän naisen äidin kanssa. Yhdessä he yrittivät suostutella meitä majoittumaan heidän hotellissaan. Aika nopeasti selvisi, että ainakaan nämä kiinalaiset eivät puhu englantia kovin hyvin.
Emme selvinneet ongelmitta hotellillakaan. Yövyimme Best Western-ketjun manageroimassa hotellissa ja savuttomia kun olemme, niin olimme pyytäneet savuttoman huoneen. Pyyntöä ei oltu jostain syystä huomioitu ja saimme huoneen, joka haisi tupakalle. Pyysimme saada vaihtaa huoneen. Saimme vaihtaa huoneen, mutta aina sama juttu – kaikissa huoneissa haisi tupakka. Viimein taisimme ottaa sen, jossa haisi vähiten tupakka ja tunkkainen haju. Tässä vaihdossa meillä muuten meni noin 3 tuntia yhteensä. Mieheni kertoi minulle, että hänellä on samanlaisia kokemuksia myös aiemmilta reissuilta -Kiinassa ei hoideta asioita kovin sutjakasti ilmeisesti.
Shenzhenin kaupunki oli saastepilven peittämä ja moni paikallinen käveli siellä hengityssuojain kasvoilla. Kun yritimme kysellä apteekin sijaintia paikallisista, niin kukaan ei auttanut meitä.
Kävimme tapaamassa tukkureita Shenzhen:ssa, ja nämä tukkurit siis olivat isoissa ”kauppakeskuksissa” jotka saattoivat olla 14 kerroksia korkeita. Miten nämä eroaa suomalaisiin kauppakeskuksiin on se, että näissä siis myydään tavaraa ainoastaan jälleenmyyjille. Eli kauppakeskus joka on tehty vain jälleenmyyjiä varten. No, on niissä muutenkin aika suuria eroja: käytävillä on pahvilaatikoilla ja myös sisällä saattaa haista tupakka. Tukkureiden putiikit näyttvät miltä sattuu eikä voi kyllä sanoa, että kateeksi käy. Oikeasti harmittaa niiden ihmisten puolesta, jotka joutuvat olemaan töissä tuommoisessa paikassa.
Yleiskuva Shenzhen:sta oli kovin harmaa. En viihtynyt tässä kaupungissa yhtään, ja siitä kertoo jo se, että meidän piti olla täällä 3 yötä, mutta kolmen yön sijaan olimme vain 2 yötä. Ei pitkä aika sekään, mutta se riitti. Olin kuvitellut koko Kiinan hyvinkin erilaiseksi paikaksi, mutta tietysti täytyy muistaa, että Shenzhen on vain yksi kaupunki Kiinassa.
Reissun aikana minulle kuitenkin tuli ajatus, että jos kaikki kävisivät esim. Shenzhen:ssa, niin kukaan ei haluaisi ostaa enää yhtään mitään koko Kiinasta, tai ainakin ostot sieltä vähentyisivät. Eikä se välttämättä olisi yhtään huonompi juttu. Kun näkee ne olot missä ihmiset työskentelevät ja mistä se tavara oikeasti tulee jota sieltä tilaamme, niin kyllä taitaa mieli muuttua. Ja täytyy sanoa, että nämä paikat jossa kävimme eivät ole edes pahimmasta päästä. Emme kuitenkaan käyneet millään tehtaalla. Enkä kyllä haluaisikaan.
Ostatko kiinalaisen tuotteen vai suomalaisen tuotteen?
En kirjoita näitä asioita sen takia, että tuotan itse omaa vauvojen tuotetta Suomessa. Tämä on ihan rehellinen kokemus Kiinasta ja Shenzhen:sta, enkä todellakaan menisi sinne kovinkaan mielelläni uudestaan. Ja täytyy tässä vielä sanoa se, että en ole itsekään laittanut Kiinaa täysin boikottiin – eli ostan vieläkin tuotteita jotka ovat tehty Kiinasta. Aika moni tuotehan on siellä kuitenkin tehty. Kannatan enemmänkin sitä, että miettii tätä asiaa missä ja minkälaisissa oloissa ne tavarat ja vaatteet ovat tehty joita me käytämme joka päivä. Ja sitä myötä voi sitten vaikka vähentää niitä omia ostoja Kiinasta.
On sanomattakin selvää, että Suomen taloutta edistäisi myös se, että suositaan Suomalaisia tuotteita. Joissakin asioissa suomalaisten tuotteiden osto on kannattavampaa kuin toisten. Jos me haluamme Suomessa säilyttää se palkkataso, tai jopa parempi palkkataso, kuin tänä päivänä, niin silloin meidän on oltava valmiita maksamaan täällä tuotetuista tuotteista enemmän. Kiinassa on se ”hyvä” puoli, että työntekeminen eli yrittäjän näkökulmasta työntekijän palkkaaminen, on puoli ilmaista – tehdastyöntekijän keskipalkka on noin noin 1,36 USD eli noin 1,16 €/ h.
(Lähde: https://www.huffingtonpost.com/2012/03/08/average-cost-factory-worker_n_1327413.html) Ei paljoa muuten naurata noin alhaiset palkat.
Itse olen huomaavinani, että Suomalaiset tuotteet alkavat kiinnostaa meitä taas enemmän ja se on tietysti iloinen asia! Kun monet tehtaat Suomessa ovat viimeisten vuosien aikana lähteneet Suomesta kannattavuusongelmien takia, niin ehkä alamme arvostaa nyt asioista jotka ovat osittain viety meiltä pois. Ei kukaan halua lukea uutisista sitä, että suomalaiset yritykset siirtävät tuotantojaan muualle ja työpaikkoja häviää sen myötä. Uskon kuitenkin, että suomalaiset tuotteet tekevät taas pikkuhiljaa nousua ja että ihmisten arvomaailma on sellainen, että jos on vain mahdollista ostaa suomalaista, niin silloin ostetaan.
Kirjoitan yrittäjyydestä, rahasta, sijoittamisesta ja omasta matkastani lähihoitajasta omien unelmieni toteuttajaksi. Minut löydät Facebookista nimellä Bisnesnainen.
